Isla katseli virtaavaa Oulunjokea. Tumma voimakas vesi oli kovin yksinäinen näky talven yössä. Niin oli Islakin. Vaikka hän oli pyyhkinyt mustat kyyneleensä ja solminut tukkansa, ei hän näyttänyt sen paremmalta. Tyttö oli juostessaan pudottanut uuden punaisen kaulaliinansa ja silmämeikit koristivat nyt poskia. Mutta hän ei välittänyt. Vaikka kaulaa palelsi, enemmän hänen sydäntään palelsi. Sauli oli hylännyt sen.
Isla päätti jatkaa, kuten Oulunjokikin. Vaikka sitä ei kukaan katsonut tai lohduttanut, niin aina se jatkoi virtaamistaan. Pian Isla saapuikin jo keskustaan ja siitä Hämeentielle. Hän pysähtyi hetkeksi jäätyneen lätäkön viereen ja rikkoi sitä kengän kärjellään. Niin hän tapasi tehdä pienenä, mutta niin myös Saulin kanssa, ennen kuin poika ilmoitti lähtevänsä Jyväskylään. Katuvalot saivat aikaan pitkiä varjoja. Yön vartijoita, jotka seurasivat Islan askeleita ja katosivat vasta kun tyttö astui pois valosta. Islankin teki mieli kadota.
Koti tuntui tällä hetkellä vain asunnolta, joka huokaili kylmyyttään. Pöydällä odotti pari greippiä iltapalana, mutta Islan ei ollut nälkä. Hän istahti pimeään huoneeseen, painoi radion päälle ja alkoi hyräillä Irinan laulun sanoja "Musiikki yksin soi. Mä en tahdo mennä enään sitä kuulemaan. Nyt elämä luisuu pois, enkä mä saa siitä virtaa katkeemaan." Isla jäi itkemään siksi yöksi olohuoneeseen. Rakkaus tuntui putoukselta loputtomaan tyhjyyteen, sillä ei Isla rakkauttaan menettänyt. Sauli lähti, mutta rakkaus jäi. Yksin tammikuiseen sydämeen.
"Isla päätti jatkaa, kuten Oulunjokikin." OLI IHANA. Sait sen tungettavan sanan elämään, eikä se ollut vain sellainen "laitanpa tän sanan vaan johonkin" vaan loppuun asti mietitty juttu.
VastaaPoistaMä en kyllä tykkää, kun Isla itkee. ;____;
Tosi ihana, Inka~ <33
kaunista...
VastaaPoistahaikeaa.
nyt oli kyllä tosi taidolla kirjoitettu ja upotettu avainsanat tekstiin. Rakkaudesta on helppo kirjoittaa kliseistä ja ennalta arvattavaa tekstiä, mutta tästä ei tullut sellainen fiilis. Hyvä Inka! :)
Todella kaunis tarina, luin ihan vedet silmissä :) "Isla päätti jatkaa, kuten Oulunjokikin", oli munkin lempikohta ehdottomasti <3
VastaaPoistaPiti oikein etsiä annettuja sanoja, niin taidokkaasti ne oli tekstiin upotettu.
VastaaPoistaHienoa kuvailua. Pidin erityisesti kohdista "Isla päätti jatkaa, kuten Oulunjokikin" ja " Katuvalot saivat aikaan pitkiä varjoja. Yön vartijoita, jotka seurasivat Islan askeleita ja katosivat vasta kun tyttö astui pois valosta."
-Kivan persoonallisia lauseita, jotka saavat lukijan mielikuvituksen liikkeelle.
VastaaPoista-Toisen kappaleen loppuvirke on loistava lopetus (sille kappaleelle!).
-Kaunis, surullinen ja haikea tarina.
Tämä tarina sai todellakin herkistymään. ”Hän pysähtyi hetkeksi jäätyneen lätäkön viereen ja rikkoi sitä kengän kärjellään. Niin hän tapasi tehdä pienenä, mutta niin myös Saulin kanssa -” Kyseinen kohta (kuten monen monet muutkin kohdat) teki tästä jotenkin niin aidon, ihan kuin tämä olisi totta.
VastaaPoistaIsla on muuten tosi kaunis nimi. : ) Osaat kirjoittaa tosi hienosti!