3. tehtävänanto

Heräsin ihanan kevyessä tunnelmassa. Ikkuna oli jäänyt yöksi auki, joten huoneessa tuoksui kesä ja lintujen laulu kantautui pihalta. Nousin istumaan ja katselin tarkemmin ikkunasta. En ollut ikinä nähnyt mitään niin vihreää. Ruohoa oli silmän kantamattomiin, kaksi nuorta koivua seisoi pihamaalla ja kauempana vasemmalla avautui kuusimetsä. Näkymä oli kaunis. Tuuli heilutti kevyesti puiden oksia ja minun teki mieli päästä olemaan osa tuota rauhallisuutta.  

Venyttelin rauhassa ja kapusin hiljaa Rikun yli. Hän nukkuisi vielä tovin, joten tämä olisi minun rauhallinen hetkeni. Riku hössöttää todella paljon mutta hän vain tahtoo, että meillä tulee olemaan kaikki hyvin. Kävelin keittiöön ja katselin pöydällä lojuvia työpapereita. Pääsisin projektiin kiinni vasta ensivuoden puolella, mutta onneksi minulla oli sentään työ odottamassa. Olisin vain tehnyt innolla töitä loppuun asti, sillä olinhan ollut työelämässä vasta muutaman vuoden. Mutta toisaalta… Minullahan on aikaa tehdä töitä loppuelämäni. 

Virkeästä olostani huolimatta kehoni tuntui olevan vielä unessa. Ajattelin antaa sen herätä rauhassa ja kävelin takaisin makuuhuoneeseen. Olihan minulla aikaa. Katselin sängyssä makaavaa Rikua. Hän oli vielä syvässä unessa. Taisi nähdä mukavaa unta, sillä hän ynähteli ja hymyili vähän väliä makeasti. Minuakin hymyilytti. Istahdin sängyn laidalle ja silittelin hetken hänen tummia hiuksiaan, jotka laskeutuivat olkapäille. Hän siirtyi aivan liki minua, aivan kuin olisi halunnut tulla syliini. Minä sitten rakastan tuota miestä. Asetuin makaamaan hänen viereensä ja annoin hänen kietoa kätensä ympärilleni. Silitin häntä hetken ja suljin sitten silmäni. Pian tunsin kevyttä liikettä vatsan alueella ja aloin silitellä sitäkin. ”Pian sinäkin pääset syliin.”